Miksi sama liike näyttää erilaiselta eri ihmisillä?
Yksi yleisimmistä virheistä harjoittelussa on ajatus siitä, että kaikille olisi olemassa yksi täydellinen suoritustekniikka. Sosiaalisessa mediassa näkee jatkuvasti videoita, joissa tietty liike esitetään ainoana oikeana tapana kyykätä, maastavetää tai penkata. Todellisuudessa ihmiskeho ei kuitenkaan ole standardimallinen. Jokainen meistä on rakenteeltaan hieman erilainen, ja nämä erot vaikuttavat merkittävästi siihen, miltä liike näyttää. Tätä kutsutaan biomekaniikaksi.
Biomekaniikka tutkii sitä, miten kehon rakenne vaikuttaa liikkeeseen ja voimantuottoon. Juuri biomekaniikan näkökulmasta on helppo ymmärtää, miksi kaksi teknisesti taitavaa nostajaa voivat tehdä saman liikkeen täysin eri tavalla ja silti molemmat tehdä sen oikein.
Mittasuhteet vaikuttavat enemmän kuin moni ymmärtää
Kun puhutaan harjoittelutekniikasta, huomio kiinnittyy usein lihaksiin. Todellisuudessa myös luuston mittasuhteilla on valtava merkitys.
Esimerkiksi reisiluun pituus vaikuttaa merkittävästi siihen, miltä kyykky näyttää. Pitkä reisiluu siirtää painopistettä taaksepäin, mikä pakottaa monen kallistamaan ylävartaloa enemmän eteenpäin tasapainon säilyttämiseksi. Samaan aikaan henkilö, jolla on lyhyemmät reisiluut ja pidempi keskivartalo, voi näyttää kyykyssä lähes pystysuoralta. Molemmat voivat kuitenkin tehdä liikkeen teknisesti täysin oikein. Silti juuri tässä kohtaa moni alkaa vertailla omaa tekniikkaansa toisiin ja yrittää väkisin jäljitellä liikettä, joka ei sovi omalle rakenteelle.
Täydellistä tekniikkaa ei välttämättä ole olemassa
Biomekaniikan näkökulmasta optimaalinen tekniikka ei ole kaikille sama. Esimerkiksi maastavedossa pitkät kädet ovat usein etu. Ne lyhentävät tangon nostomatkaa ja mahdollistavat pystymmän lähtöasennon. Lyhyemmillä käsillä sama asento voi olla käytännössä mahdoton saavuttaa ilman merkittävästi suurempaa lonkan ja selän kuormitusta.
Sama ilmiö näkyy penkkipunnerruksessa. Pitkäkätinen nostaja joutuu liikuttamaan tankoa huomattavasti pidemmän matkan kuin lyhytkätinen nostaja. Vaikka molemmat olisivat yhtä vahvoja suhteessa lihasmassaansa, nostotulokset voivat näyttää hyvin erilaisilta.
Tästä syystä biomekaniikassa puhutaan usein yksilöllisestä optimoinnista eikä universaalisti täydellisestä tekniikasta.
Nivelrakenteissakin on eroja
Mittasuhteiden lisäksi myös nivelten rakenne vaihtelee yksilöiden välillä. Esimerkiksi lonkkanivelen syvyys, lonkkamaljan suuntautuminen ja reisiluun kaulan kulma voivat vaikuttaa siihen, kuinka syvälle kyykkyyn ihminen pääsee luonnollisesti. Osa ihmisistä pystyy kyykkäämään hyvin syvälle ilman ongelmia. Toisilla lonkan rakenne alkaa rajoittaa liikettä huomattavasti aikaisemmin. Tämä ei automaattisesti tarkoita huonoa liikkuvuutta. Joskus kyse on yksinkertaisesti anatomiasta.
Sama pätee myös olkapäihin. Kaikilla ei ole samanlaista kykyä nostaa käsiä pään yläpuolelle tai tehdä tiettyjä liikkeitä täysin samalla tavalla. Rakenteelliset erot vaikuttavat enemmän kuin usein ymmärretään.
Hyvä tekniikka on yksilöllinen kompromissi
Tämä ei tarkoita sitä, että tekniikalla ei olisi merkitystä. Päinvastoin. Hyvän tekniikan tavoitteena on yleensä tuottaa voimaa tehokkaasti, kuormittaa haluttuja rakenteita ja minimoida tarpeeton rasitus. Mutta tapa saavuttaa tämä voi näyttää erilaiselta eri ihmisillä. Siksi hyvä valmentaja ei yritä pakottaa kaikkia samaan muottiin. Hän ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset mittasuhteet, liikkuvuusominaisuudet, harjoitustaustat ja rakenteelliset lähtökohdat. Sen sijaan että liikettä verrataan johonkin täydelliseen mallisuoritukseen, sitä verrataan siihen, mikä toimii kyseiselle ihmiselle.
Haaveiletko PT:n ja valmentajan ammatista? Haluaisitko työskennellä salilla ja liikuttaa ihmisitä. Tutustu IntensivePT:n koulutukseen ja ilmoittaudu mukaan!
