Miksi vertaamme itseämme jatkuvasti muihin?

Lähes jokainen tekee sitä, usein täysin huomaamattaan. Selaa sosiaalista mediaa, katsoo muita salilla tai vertaa omaa kehoa, kuntoa tai edistymistä johonkin toiseen. Hetkessä oma tekeminen tuntuu erilaiselta, usein hieman huonommalta kuin ennen vertailua.

Vaikka vertaaminen tuntuu joskus turhalta tai jopa haitalliselta, se ei ole sattumaa. Se on ihmiselle hyvin luonnollinen tapa hahmottaa omaa paikkaansa. Aivot etsivät jatkuvasti viitepisteitä. Onko tämä hyvä vai huono? Teenko asiat oikein? Olenko edistynyt? Ilman jonkinlaista vertailua näihin kysymyksiin olisi vaikea vastata. Ongelma ei siis ole itse vertailu, vaan se, mihin itseämme vertaamme ja millä tiedolla.

Usein vertailukohta ei ole realistinen. Näemme muista vain pienen osan, yleensä sen parhaan. Näemme lopputuloksen, emme prosessia. Emme tiedä, mistä toinen on lähtenyt, kuinka kauan hän on tehnyt töitä tai mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut. Silti vertaamme omaa arkea, keskeneräistä vaihetta ja kokonaisuutta toisen ihmisen yksittäiseen hetkeen. Tämä korostuu erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa sisältö on valikoitua. Harva jakaa epävarmuutta, epäonnistumisia tai pitkiä jaksoja, jolloin kehitys ei etene. Kun tämä näkymätön osa jää pois, vertailu vääristyy väistämättä.

Toinen keskeinen tekijä on aikajana. Vertaamme itseämme ihmisiin, jotka ovat täysin eri vaiheessa. Yksi on aloittanut hiljattain, toinen on tehnyt samaa asiaa vuosia. Silti vertailu tapahtuu tässä hetkessä, ikään kuin lähtötilanne ja tausta olisivat samat. Tämä luo helposti tunteen siitä, että on jäljessä, vaikka todellisuudessa kyse on eri kohdasta samaa prosessia.

Kun vertailu alkaa ohjata ajattelua, se vaikuttaa myös tekemiseen. Treeni ei ole enää omaa kehitystä varten, vaan keino kuroa kiinni jotain ulkopuolista mittaria. Fokus siirtyy pois omasta etenemisestä ja kohti muiden tasoa. Tässä kohtaa tekeminen muuttuu helposti raskaammaksi, ja tyytymättömyys lisääntyy, vaikka todellisuudessa kehitystä tapahtuisi.

On kuitenkin hyvä huomata, että vertailu ei ole pelkästään negatiivinen ilmiö. Oikein käytettynä se voi antaa suuntaa ja toimia motivaation lähteenä. Se voi näyttää, mitä on mahdollista saavuttaa, ja auttaa hahmottamaan omaa tavoitetta. Ero syntyy siitä, miten vertailua tulkitaan. Toiselle se toimii inspiraationa, toiselle mittarina omasta riittämättömyydestä.

Vertailua ei tarvitse eikä pysty poistamaan kokonaan. Sen sijaan sitä kannattaa oppia tunnistamaan. Kun huomaa vertaavansa itseään muihin, voi pysähtyä hetkeksi ja kysyä, onko vertailu edes reilu. Tiedänkö koko kuvan? Olenko samassa tilanteessa? Mitä tämä vertailu oikeastaan kertoo? Usein hyödyllisempi suunta löytyy, kun vertailun kohdetta muuttaa. Sen sijaan, että katsoo jatkuvasti ulospäin, huomion voi siirtää omaan tekemiseen ja kehitykseen. Onko oma tilanne muuttunut? Onko tekeminen johdonmukaisempaa kuin ennen? Onko jokin asia helpompaa kuin kuukausi sitten?

Lopulta vertailu ei katoa, mutta sen merkitys voi muuttua. Tärkein vertailukohta ei ole toinen ihminen, vaan oma kehitys ajan myötä.

Haluatko kehittyä valmentajana ja oppia lisää? Tutustu IntensivePT:n koulutukseen ja rakenna ura, jossa yhdistyvät osaaminen, vuorovaikutus ja psyykkinen valmennus.