Kuinka tunnistaa asiakkaan lähtötaso?
Yksi personal trainerin tärkeimmistä taidoista on osata arvioida, mistä asiakkaan kanssa kannattaa lähteä liikkeelle. Asiakas voi kertoa treenanneensa salilla viisi vuotta, juoksevansa säännöllisesti tai olevansa täysin aloittelija. Nämä tiedot antavat hyödyllistä taustaa, mutta eivät vielä kerro asiakkaan todellista lähtötasoa.
Kaksi saman verran harjoitellutta asiakasta voivat erota merkittävästi voimatasojen, liikehallinnan, kestävyyden ja harjoittelutaitojen suhteen. Lisäksi fyysinen suorituskyky on vain yksi osa kokonaisuutta.
Hyvä valmennus ei ala harjoitusohjelmasta. Se alkaa asiakkaan ymmärtämisestä.
1. Aloita tavoitteesta
Ennen testaamista valmentajan pitäisi tietää, mitä asiakas haluaa saavuttaa. "Haluan päästä parempaan kuntoon" ei vielä kerro tarpeeksi. Tavoitetta kannattaa tarkentaa kysymällä: Miksi tavoite on sinulle tärkeä? Mitä haluaisit pystyä tekemään kuuden kuukauden kuluttua? Mistä huomaisit, että valmennus on onnistunut?
Kun tavoite ymmärretään tarkasti, myös lähtötasoa voidaan arvioida oikeasta näkökulmasta. Ensimmäistä leuanvetoa tavoittelevan asiakkaan kohdalla kiinnostavat eri asiat kuin ensimmäiseen maratoniin valmistautuvan.
2. Selvitä harjoittelutausta, mutta älä luota siihen sokeasti
Valmentajan kannattaa selvittää, mitä asiakas on aikaisemmin harjoitellut, kuinka säännöllistä harjoittelu on ollut ja millaisia liikkeitä hän tuntee.
Pelkkä harjoitteluvuosien määrä ei kuitenkaan kerro osaamisesta. Kymmenen vuotta kuntosalilla käynyt voi harjoitella edelleen hyvin epäsäännöllisesti ja ilman suunnitelmallisuutta. Toisaalta vuoden järjestelmällisesti harjoitellut voi hallita harjoittelun perusteet erinomaisesti. Kuuntele siis asiakkaan kokemusta, mutta arvioi nykyinen osaaminen myös käytännössä.
3. Havainnoi asiakkaan liikkumista
Kaikkea ei tarvitse mitata numeroilla. Jo ensimmäinen harjoituskerta kertoo paljon. Miten asiakas kyykistyy, työntää, vetää ja hallitsee kehoaan? Entä kuinka hyvin hän pystyy muuttamaan suoritustaan valmentajan ohjeiden perusteella? Tarkoituksena ei ole etsiä asiakkaasta mahdollisimman paljon virheitä. Tavoitteena on tunnistaa, mitä hän jo osaa ja mitä täytyy vielä harjoitella. Hyvä valmentaja tarkkailee myös sitä, kuinka nopeasti asiakas oppii.
4. Testaa sitä, mikä on olennaista
Testaamisella pitäisi aina olla tarkoitus. Jos testin tulos ei vaikuta valmennukseen millään tavalla, kannattaa miettiä, tarvitaanko testiä.
Voimaharjoittelusta kiinnostuneelta voidaan arvioida esimerkiksi keskeisten liikemallien hallintaa ja voimatasoja. Kestävyystavoitteiselta voidaan puolestaan arvioida aerobista suorituskykyä. Aloittelijan kohdalla raskaita maksimivoimatestejä ei yleensä tarvita. Harjoittelussa käytettävät kuormat, toistomäärät ja koettu kuormittavuus voivat antaa jo riittävästi tietoa ohjelmoinnin aloittamiseen.
Testauksen tarkoituksena ei ole näyttää asiakkaalle, kuinka huonossa kunnossa hän on, vaan auttaa valmentajaa tekemään parempia päätöksiä.
5. Erota suorituskyky ja harjoittelutaito
Asiakas voi olla fyysisesti vahva mutta teknisesti kokematon. Toinen voi hallita liikkeet erinomaisesti, vaikka hänen voimatasonsa olisivat vielä matalat. Harjoitusohjelman vaikeustason pitäisi huomioida molemmat.
Vahvalle mutta kokemattomalle asiakkaalle ei kannata antaa tarpeettoman monimutkaista ohjelmaa vain siksi, että hän pystyy liikuttamaan suuria kuormia. Hyvä ohjelma tarjoaa asiakkaalle riittävästi haastetta ilman tarpeetonta monimutkaisuutta.
6. Selvitä asiakkaan todellinen arki
Paperilla täydellinen harjoitusohjelma voi olla käytännössä huono ohjelma.
Jos asiakas pystyy realistisesti harjoittelemaan kaksi kertaa viikossa, hänelle ei kannata rakentaa viiden harjoituksen ohjelmaa. Siksi lähtötilanteessa kannattaa selvittää myös ajankäyttöä, päivittäistä aktiivisuutta, unta, palautumista ja muita harjoitteluun vaikuttavia tekijöitä.
Tavoitteena ei ole rakentaa ohjelmaa asiakkaan ideaalielämälle, vaan hänen todelliseen arkeensa.
7. Älä tee ensimmäisestä tapaamisesta pääsykoetta
Ensimmäiseen tapaamiseen voidaan helposti rakentaa valtava testipatteristo. Enemmän dataa ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita parempaa valmennusta. Erityisesti aloittelijalle ensimmäinen tapaaminen voi olla jo itsessään jännittävä. Jos siihen yhdistetään pitkä lista testejä, kokemus voi tuntua enemmän pääsykokeelta kuin valmennuksen aloittamiselta.
Hyvä alkukartoitus antaa riittävästi tietoa seuraavan päätöksen tekemiseen. Kaikkea ei tarvitse tietää ensimmäisen tunnin jälkeen.
8. Lähtötaso tarkentuu valmennuksen aikana
Lähtötason arviointi ei pääty ensimmäiseen tapaamiseen. Kun harjoittelu alkaa, valmentaja saa jatkuvasti uutta tietoa: miten asiakas palautuu, kuinka nopeasti hän kehittyy, ovatko harjoitukset sopivan kuormittavia ja pystyykö hän toteuttamaan suunnitelmaa arjessaan?
Ensimmäinen harjoitusohjelma on aina osittain perusteltu arvio. Hyvä valmentaja ei yritä todistaa ensimmäistä suunnitelmaansa oikeaksi, vaan muuttaa sitä uuden tiedon perusteella.
Lähtötason arviointi on myös vuorovaikutusta
Hyvä alkukartoitus ei ole kuulustelu, jossa valmentaja täyttää lomakkeen ja siirtyy seuraavaan kysymykseen. Se on keskustelu.
Asiakas tietää omasta elämästään asioita, joita valmentaja ei voi päätellä kuntotestien perusteella. Valmentajan tehtävänä on yhdistää asiakkaan kokemus omaan ammattitaitoonsa ja muuttaa tieto käytännön valmennuspäätöksiksi. Samalla rakennetaan luottamusta, joka on onnistuneen valmennussuhteen perusta.
Haluaisitko oppia lisää PT:nä työskentelystä, treenien ohjelmoinnista ja kuntosalilla toimimisesta? Ilmoittaudu mukaan seuraavaan IntensivePT:n PT-koulutukseen ja ota askel kohti uraa PT:nä!
