Miksi laihempi ei ole aina terveempi?

Modernissa hyvinvointikulttuurissa laihuus yhdistetään lähes automaattisesti terveyteen. Mitä pienempi keho, sitä terveempi ihminen. Tätä ajatusta vahvistavat sosiaalinen media, fitness-kulttuuri, ennen–jälkeen kuvat ja jopa osa terveyspuheesta. Painonpudotuksesta on tullut monelle synonyymi hyvinvoinnille riippumatta siitä, mitä kehossa tai mielessä todellisuudessa tapahtuu.

Ongelma on siinä, että ihmiskeho ei toimi näin yksinkertaisesti.

Paino kertoo ihmisestä lopulta yllättävän vähän. Se ei kerro palautumisesta, hormonitoiminnasta, psykologisesta hyvinvoinnista, ravitsemuksen laadusta eikä siitä, millaisella hinnalla painonpudotus on saavutettu. Ihminen voi näyttää ulospäin “terveeltä” ja voida samaan aikaan fysiologisesti sekä psykologisesti huonommin kuin koskaan aikaisemmin.

Siksi kysymys ei ole vain siitä, voiko laihtuminen parantaa terveyttä. Monessa tilanteessa voi. Kuitenkin olennaisempaa on kysyä, millä tavalla painoa pudotetaan ja mitä samalla tapahtuu kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille?

Painonpudotus ei automaattisesti tarkoita parempaa terveyttä

Ylipainon vähentäminen voi parantaa esimerkiksi verenpainetta, insuliiniherkkyyttä, verensokeritasapainoa ja rasva-arvoja. Kuitenkin keskustelu menee ajoittain helposti liian yksinkertaiseksi. Painonpudotuksesta tulee itseisarvo, jolloin itse prosessin laatua ei enää tarkastella kriittisesti.

Ihminen voi laihtua monella tavalla.

Painoa voi pudota siksi, että ruokavalio monipuolistuu, uni paranee ja liikunta lisääntyy kestävällä tavalla. Mutta painoa voi pudota myös kroonisen stressin, liian matalan energiansaannin, pakonomaisen liikunnan, syömishäiriökäyttäytymisen tai jatkuvan psykologisen kuormituksen seurauksena.

Keho ei automaattisesti tiedä, onko energiavaje syntynyt terveellisestä elämäntapamuutoksesta vai kuormittavasta kontrollista. Fysiologisesti liian suuri energiavaje näyttää usein samalta riippumatta siitä, millä ajatuksella se on toteutettu. Siksi pelkkä painon lasku ei vielä kerro, onko ihminen terveempi.

Liian aggressiivinen laihduttaminen kuormittaa elimistöä

Kun energiaa saadaan pitkään liian vähän, keho alkaa sopeutua tilanteeseen monin tavoin. Tätä kutsutaan metaboliseksi adaptaatioksi. Pitkäaikainen energiavaje voi laskea lepoaineenvaihduntaa, lisätä nälkähormoni greliinin määrää ja vähentää kylläisyyteen liittyvän leptiinin toimintaa. Samalla palautuminen heikkenee ja elimistö alkaa säästää energiaa.

Erityisesti liian aggressiivinen laihduttaminen voi vaikuttaa myös hormonitoimintaan. Esimerkiksi naisilla liian matala energiansaanti voi häiritä kuukautiskiertoa ja heikentää luuston terveyttä. Miehillä taas testosteronitasot voivat laskea merkittävästi pitkäkestoisen energiavajeen aikana.

Urheilufysiologiassa tästä käytetään käsitettä Relative Energy Deficiency in Sport eli RED-S, jossa liian matala energiansaanti alkaa vaikuttaa laajasti kehon normaaliin toimintaan. Suorituskyvyn lisäksi myös immuunipuolustus, hormonitasapaino, palautuminen ja psykologinen hyvinvointi voivat heikentyä. Silti ulospäin ihminen voi näyttää “hyväkuntoiselta”, koska kulttuurimme tulkitsee laihuuden helposti terveyden merkiksi.

Psykologinen kuormitus jää usein näkymättömäksi

Ehkä suurin ongelma laihuuden ihannoinnissa on se, että se tekee hyvinvoinnista ulkonäkökeskeistä.

Ihminen voi saada jatkuvasti kehuja painonpudotuksesta samaan aikaan, kun elämä pyörii jatkuvan kontrollin ympärillä. Ajatukset ruoasta täyttävät mielen, liikunnasta tulee pakonomaista ja oma arvo alkaa rakentua kehon ulkonäön ympärille.

Jäykkä syömisen kontrollointi liittyy usein suurempaan stressiin, ahmimiskäyttäytymiseen ja heikompaan psykologiseen hyvinvointiin. Mitä enemmän syömistä yritetään hallita täydellisyyden kautta, sitä kuormittavammaksi suhde ruokaan usein muuttuu. Tämä näkyy erityisen voimakkaasti fitness-kulttuurissa, jossa hyvin matalaa rasvaprosenttia saatetaan pitää automaattisesti kurinalaisuuden ja hyvinvoinnin merkkinä. Todellisuudessa hyvin vähärasvainen keho ei ole useimmille ihmisille fysiologisesti tai psykologisesti helposti ylläpidettävä tila.

Terveys ≠ ulkonäkö

Yksi ravitsemus- ja liikuntakeskustelun suurimmista ongelmista on ajatus siitä, että terveyden voisi nähdä ihmisestä ulospäin. Loppujen lopuksi terveydentila on huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus.

Kaksi samanpainoista ihmistä voivat voida täysin eri tavalla. Samoin kaksi täysin erikokoista ihmistä voivat olla metaboliselta terveydeltään hyvin samanlaisia. Paino on yksi muuttuja muiden joukossa, mutta siitä on kulttuurissamme tehty suhteettoman suuri hyvinvoinnin mittari.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei painolla olisi merkitystä terveydelle. Tietyissä tilanteissa sillä on paljonkin. Mutta ongelma syntyy silloin, kun painosta tulee ainoa asia, jota tarkastellaan. Jos ihminen nukkuu huonosti, stressaa jatkuvasti, palautuu heikosti ja suhtautuu syömiseen pelon kautta, painon lasku ei automaattisesti tee tilanteesta terveellistä.

Jos hyvinvointi vaatii jatkuvaa kontrollia, nälän sietämistä, uupumusta ja pakonomaista suorittamista, kyse ei välttämättä ole enää terveydestä vaikka paino laskisikin, ja juuri siksi laihempi ei ole aina terveempi.